Ciar Dressage

Ciarin tallipäiväkirja

Nimi:
Tarina:

Anonyymi 23.11.2008 16:40

Anonyymi 16.11.2008 15:26

Anonyymi 12.07.2008 19:29

heidi 19.04.2008 17:55

Heräsin aamulla jostain kumman syystä bambumajan katolta Sirpan aurinkoiseen virneeseen. Häh?
"No huomenta, sä heräsit viimein, kato cen on ollu hereill jo kaks minuuttii ja Veera kolkyt sekunttii. Mut Werty nukkuu viel", tämä selitti niin innoissaan, että kaatoi kahvinsa katon läpi Omenan selkään.
"Ööööö .. miten mä täällä oon?" murahdin kiukkuisesti tökkien samalla Wertyn hereille. Felicia taisi myös nukkua, sillä katon toiselta laidalta kuului karmea kuorsaus, se muistutti sian kidutusta.
"No mä ajattelin kohottaa meidän yhteishenkeä ku Sigrid Fröed sanoo niin ja tää on kuulemma paras tapa alottaa se. Sitten me mennään kentälle ja päästetään hepat irti hyppäämään esteitä ja sen jälkee te hyppäätte perässä jotta kato samaistutte niitten kanssa ni treenaus tuottaa enemmän tuloksii ku mun pitää saada nopeesti näistä mun hepoista GP-tasosia", Sirppa selitti innoissaan ja tiputti loputkin kahvistaan Omenan selkään, sillä bambumajan katossa oli ammottava reikä.
"No mut miten hitossa sä meidät tänne raahasit?" herännyt Femm puuttui keskusteluun.
"Ai, se oli ihan helppoa! Laitoin teiän sänkyjen alle vuorotellen kuumailmapallokorin ja sitten ne sängyt räsähti ni tipuitte kaikki sinne ja sitten mun kuumailmapallokuljettaja lennätti meidät kaikki tänne", Sirpsu jatkoi selostustaan, "niin että otatko kahvia? Ethän sitten kaada sitä Lantun päälle, se ei saa vahingoittua?"
"Paraskin puhuja", Vee.., anteeksi, Murmelimeppimuhevainen, tokaisi ärtyneenä, liekö mennyt huonosti Willien kanssa? Venäläisnainen sai tähän vastaukseksi vain kiukkuisen mulkaisun Sirpan toimesta.

"Niin että jokos ootte syöneet noi käärmepaistit ja juoneet ne kahvit?" Sirppa pomppi tasajalkaa ja taisi pudottaa siinä rytäkässä viimeisetkin ruuvinsa, vai liekö hänellä koskaan niitä ollutkaan. Kas kummaa, hänen pomppujensa seurauksena katosta rämähti taas osa alas Ami Ein selän päälle, josta Sirppa nosti karmean metelin koska Ami Eiltä oli taittunut yksi karva väärään suuntaan.
"Eli mennään nyt sitten hyppii sinne kentälle, ja pitäisköhän meidän ottaa kaikki hepat ..?" Sirre suunnitteli pian karmean takaiskunsa jälkeen.
"Mitä jos ei oteta mitään hevosia, sä meet nukkumaan Freddien kainaloon ja me tehään jotain muuta?" Veera ehdotti nyrpeästi, mihin cen ärjähti:
"Saatana Fredu on mun ja Heidin, älä uskalla ehottaa tommosta!!"
"Nii just!!11", jatkoin varsin huolestuneena.
"Freddie on mun mut kuiteski, mietitään nyt ne hevoset, tai siis mä mietin .. hmmm .. ööö .. tota .. joo nyt mä tiiän! Mä kuvaan teitä joten en tartte heppaa, Heidi vois ottaa Andan koska tahon nähä et miten sä murrat luus, joo Veeralle vaikka Minni ku se on muuten "kiva", hahahahhahah Wertsukka otat Decon hihihihihii .. " ja blaa blaa blaa. Täten hevosjako ei ollut mitenkään yksimielinen tai ainakaan minua tyydyttävä, Anda oli täysi apina kuulemani mukaan. Diktaattori Sirppa kuitenkin pysyi kannoissaan lukuisista valituksista huolimatta, joten pian olin jo Andan karsinassa laittamassa luupäälle suitsia. Mutta silloin Sirppa pyyhälsi paikalle.
"EIJEI ei suitsia, laitatte vaan kokovartalosuojat hepoille ettei ne vahingoitu, mut ne saa olla vapaana joo noni ootte valmiit mennään sit."

Heti kun saan kiinni sen idiootin, joka lähetti Sirpalle Sigridin molekyylikirjan tai vastaavan, tulen omakätisesti nirhaamaan hänet. Ciarin huippukoulutykit näyttivät kammoavan esteitä yli kaiken, ja pian ne jokainen olivatkin jyrsimässä ruohoa kentän laitamilla, josta Sirppa sai jälleen idean.
"Okei ne tarttee kannustusta joten menkääpäs selkään, mä haen mun überkameran tuolt ja otan vähän kuvii vaik se on vähä tylsää .. joo Veera voit mennä tollee Minnin mahan alle, se ois siistiä!"
"Mä en oo täällä tahallani, tää kirottu kaakki sai mut tiputettuu tänne", Veera murisi kuin murmeli ja kipusi Minnin teräsvahvistettuun selkään antaen sen syödä, mihin me muut toimissamme yhdyimme. Anda olikin ihan kiltisti kun istuin höyhenen lailla sen kyydissä, mutta koska Sirppa rämähti yhtäkkiä aidalta alas, hevoset saivat sätkyn ja lähtivät juoksemaan ympäri kenttää.
"Jiiihaa kunnon menoo!! Tippukaa vaan mut varokaa ettei ne ponit vahingoitu pahasti!" tämä kiljui "ohjeitaan" ja otti niitä kuvia. Muksahdin alas aika aikaisin, muut seurasivat esimerkkiäni, ja kun kaikki sylkivät hiekkaa suistaan, päätti Sirppa siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
"Nyt te alatte kans hyppii et se vahvistaa yhteishenkeä, joo toi 160 cm on varmaa iha hyvä korkeus. Alotaksä Cen?"
"En."
"No kukas sit? No en jaksa miettii, alotat nyt vaan", kahjopää päätti ja valmistautui ottamaan kuvaa. Kun Cen ei suostunut, Sirppa otti raipan ja mätki neidin esteen "yli" - ihmiskidutusta! Anyway, me kaikki sitten pompimme niiden kirottujen puomien yli, ja loppujen lopuksi este oli kaivettu maahan, koska kukaan ei jaksanut hyppiä korkeampia. Sirppa oli varsin innoissaan.

Kas kummaa, illemmalla olimme kokoontuneet jälleen bambumajan katolle pakoillaksemme käärmeitä, sekä tutkimaan niitä Sirpsun kuvia. Malleille en tahdo luoda ajatustakaan, mutta Sirppa on karmean huono kuvaaja!!
"Kato nyt tota rajausta, lolllll lol looooooooool hihihihihiihhihiihhii", Veera kiljui osoittaessaan omaa kuvaansa, jossa tosin hänestä näkyi vain puolet.
"Nii, ehkäpä rajasin sut pois koska et oo kuvauksellinen", Sirppa napautti takaisin, jolloin Veera vaikeni. Kävi kuitenkin ilmi, että rajaukset olivat jokaisessa ihan karmeita, joten kävimme melkein, vain melkein, Sirpan kimppuun. Tämän onnistui kuitenkin lepyttää meidät "tuntuvilla" palkankorotuksilla ja lupauksilla uusista sängyistä.. .. en kyllä halua tietää, milloin Sirppa saa käskettyä jonkun hankkimaan ne. Onneksi pääsimme jo viiden tunnin kuvaesitysten jälkeen omille teillemme, minä lähdin nukkumaan ja parantelemaan kipeitä lihaksiani.

Werty 13.04.2008 14:40

(minäkään en ole pitkään aikaan kirjoitellut irl kiireiden takia, nyt yritän raapustaa tiheämpään tahtiin ...)

Saavuin umpeen kasvanutta puskatietä Ciarin pihaan upouudella, pinkiksi maalatulla maastoautollani ja pysähdyin parkkipaikaksi tulkitsemaani aukioon. Täällä taas, ajattelin. Tuskin Cirith suuttuisi pienestä lomastani, olenhan sentään harvinaisen ahkera työntekijä. Sitäpaitsi omat hevoseni (mukaanlukien pari Sirrenkin kasvattia) ovat kiertäneet kilpailuissa ahkerasti, minkä takia on ihan ymmärrettävää etten pääse jokapäivä kaatamaan maitoa Cirithin kahviin. Joka tapauksessa, tulin ulos autostani varsin edustavan näköisenä ja katselin hetken varsin epäedustavan näköistä autoani (yltäpäältä mudassa ja lehdissä ja kolhuissa, OMGOMG!) ennenkuin lähdin tepastelemaan tallille päin.

No mutta huhhuh! miten täällä on voinut tapahtua näin katastrofaalisia asioita sinä aikana kun minä olen ollut poissa? Koko fantastisen upea ja perfektionaalisen siisti Ciarin täydellisesti desinfioitu tallirakennus oli totaalisesti hajalla. Valtava puu oli kaatunut sen päälle ja katto oli nähtävästi hiukan huonossa kunnossa, mutta asiassa oli valoisena puolena supersöpöt remonttimiehet jotka hääräilivät tallirakennuksen parissa. Jaa, että sillä tavalla. Katseeni harhaili Ciarin tarhoissa kunnes yhtäkkiä huomasin varsin tyylikkäältä näyttävän bambumajan kentän vieressä. Kukakohan työntekijöistä asuu siellä? Päätin tarkistaa asian ja lähdin kävelemään kohti majaa. "Luoja!" huudahdin kun näin Cirithin superkalliiden ja -kiiltävien hevosten asuvan siellä. Johan on aikoihin eletty, kun Sirre laittaa ihkut heppansa asumaan sellaiseen majaan! Kiertelin ja kaartelin tallissa ja tarkastelin ponien kuntoa kunnes löysin Cirithin nukkumasta jonkun entiedäkenen hevosen karsinasta ämpäri kädessä. En viitsinyt herättää häntä, koska olisin kaikista todennäköisimmin saanut potkut, joten jätin Cirin talliin uinumaan. Pihalle oli myös kyhätty pöytä ja langaton kahvinkeitin, joten päätin juoda kupposen ja rentoutua. Keitin siinä sitten kahvit ja istahdin tuolille. Veera(ko) ja pari muuta työntekijää huikkasivat moit ja päivittelivät kuinka rankkaa on olla töissä täällä. Vastasin heille nyökytellen että niin minustakin ja kulautin sen jälkeen loputkin kahvit kurkkuuni. Oli hiukan kuuma joten otin varsin säähänsopivan toppatakkini pois.

Muutaman tunnin harjailin hevosia muiden kanssa ja puhdistin parit karsinatkin koska hyperlaiskat tallityöntekijät eivät jaksaneet(!!!11). Vein pari ponia myös tarhaan ja toin pari sisälle, en tosin muista ketkä. Jotkut tallitytöistä korjailivat ilmeisesti hiukan heikkokestoista(?) bambutallia. Nooh, päätin olla auttamatta sillä he näyttivät selviävän siitä ilman apuani. Kävin jo heränneen Cirithin pyynnöstä leipomassa muutamat piparit ja vein ne jostakin Sigrid jostakin innostuneelle Sirille. Hän ilmoitti menevänsä kokeilemaan sen ihmekirjailijan koulutusoppeja Heidin ja Santun kanssa. Nyökkäilin iloisesti ja sanoin että minustakin ne ovat oikein hyviä (en tosin ollut kuullut koko kirjasta mutta eihän Cirith sitä tiennyt). Heidillä ja Santulla mahtoi olla hauskaa.

Loppupäivästä sitten otin vähän rennommin. Kiikuttelin parit piparit ja tusinan kahveja joillekin niistä kiinnostuneille, desinfioin ja kiillotin ja vaihdoin vedet Cirithin uima-altaasta tämän pyynnöstä(käskystä), lakaisin bambutallin lattian ja maalailin parien tarhojen aidat uudelleen. Oli hauska työpäivä, jokseenkin hiukan kuuma. Menin illalla nukkumaan AH NIIN EHJÄLLE sängylleni. Hoin itsekseni jotakin tottumisesta töröttäviin nauloihin ja pinnoihin ja siihen että perseeni oli mennyt läpi patjasta ja oli näinollen lattialla.

Cooper Felicia 12.04.2008 11:35

Heräsin aamulla siihen kun Cirith tuli kolkuttelemaan oveen ja huutamaan, että upea bambutalli oli räsähtänyt taas toisesta päästä. Muristen ja nuristen nousin pedistä ylös ja puin päälleni haukotellen. Sitten marssin ulos päivänpaisteeseen ja näin jo muutaman  ihmisen kokoamassa väliaikaista tallia paikoilleen. Liityin heidän joukkoonsa silmät puolitangossa.

Puolelta päivin olimme saaneet bambutallin kasattua ja hurrasimme. Olimme juuri lähtemässä nauttimaan porukalla kylmää juotavaa kun Cirith tuli bikineissään, hellehattu päässään ja drinkki kädessään huutamaan.
"Eheheheei, töihin  joka iikka! Hevoset pitää ratsastaa, tarhoihin viedä, mutta sitä ennen siivotkaa tarhat - ne on ihan paskassa. Ei kullanmurut kohta ollenkaan voi mennä sinne!"
Niinpä jatkoimme nuristen kuka minnekin  ja seuraavat kolme tuntia menivät tarhojen siivouksessa.

Iltapäivällä tapahtui jotain aivan odottamatonta - taivas meni pilveen, mutta onneksi ei satanut. Riemuiten kipitimme hakemaan hevosia tarhasta ja varustimme niitä ratsuttajille. Hevosetkin taisivat nauttia pienestä viileyden tunteesta.
Tämä päivä oli tavallista rauhallisempi ja kerkesimme syödä hyvin ja jopa levähtää!
Ilta sujui hevosia harjailtaessa ja ruokkiessa. Toivoin  kovasti, että uusi talli valmistuisi mahd. pian.

Kurakatti 10.04.2008 18:19

''Huomeeeeennnnntttaaaaaaaa Kaaaaaiiiiikkkkiiiiii!'' Ilmoitin kovaäänisesti kuuden aikaan saapuessani talliin. Cirith oli taas nukahtanut karsinaan ruokkimaan hevosia. Muut taisivat vielä nukku, enkä viitsinyt Cirithiäkään herättää, se kuulemma oli vihainen jos sen herättäis ja en oikein jaksanut nauraa kenenkään raivomisillee. Hyppelin ja hyräilin ruokkiessani hevosia loppuun.
''Voi Saakeli, vittu tänäänhän pitää lähtee hakemaan se Supersöpöhanipupu!'' Huusin raivoissani ja kuulin kun Ciriht heräsi.
Juoksin vähemmän iloisena mökkiin ja nappasin laukun ja auton avaimet ja lähdin ajelemaan Brasilian toiselle puolelle. Kirosin mielessäni sitä minne hevosen veisin ja mistä saisin trailerin. Täytyyy lopettaa työt Ciarissa ei siitä muuten mitään tuu. Pian saavuinkin jo keskustaan, siellä näin parkkipaikan täynnä trailereita ja päätin lainata yhtä. hädissäni kiinnitin sen Porsheen ja lähdin kaasu pohjassa teitä kohti. En muistanut milloin olisin ollut näin raivoissani, minulla oli seitsemän tuntia aikaa ehtiä sinne tai muuten kävisi huonosti ja niinhän myös kävisi koska matkaan meni Cirithin kanssa ainakin se 12 tuntia, vaikka kaasu pohjassa silloinkin ajettiin.

Puhelimeni soi taukoamatta takapenkillä, mutta en jaksanut vastata, kuitenkin joku minun lukuisista ihailijoistani tai sitten vain vihainen Cirith. Käänsin musiikin kovemmalla ja heiluin autossa holtittomasti, tätä kesti noin kolme tuntia kunnes vakio mäkkäri tuli vastaan. Kiilasin muiden ohi Drive In kaistalla ja nappasin hampurilaisen myyjän kädestä. Heitin hänelle muutaman tuhat lappusen ja jatkoin matkaa. Jatkoin taas syvällistä miettimistäni ja mietin. ''Pirrr Pirr Pirr'' Puhelin soi taas saaden minun hermo romahduksen partaalle.
''No mitä asiaa?'' Vastasin kärttyisästi Cirithille.
''Minne hittoon sä katosit?'' Hän kysyi.
''No olen kuules kohta Brasilian toisella puolella ja en oo varmaankaan tulossa sinne enään kun on se uus estetykki.'' Selitin vihaisesti
''Aijjaa, no moi'' Cirith vastasi saaden minut viskaamaan puhelimeni tielle. Ja tietty joku ferrarin omistaja ajoi sen päältä. No ei mikään ainakaan enään voinut mennä pieleen. Korjasin meikkejäni, kun näin komean poika porukan tulevan takaatani. Kuskina oleva mies painoi kaasua lahjakkaasti, mutta minäpä en kakkoseksi tässä kisassa jäisi. Niin ja olihan heillä sellainen vanha farkku volvo joka tuskin 90 nopeampaa kulkisi. Kisa pättyi kun en enään nähnyt heitä takapeilistäni. Matkaa oli vielä joten poikkesin toisenkin kerran mäkkärissä tehden aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Nyt vain otin hampurilaiseni vanhalta papparaiselta jolle palkaksi annoin pusun poskelle.

Pitkän matkan jälkeen saavuin perille kahdeksan tuntia myöhässä. Onneksi Superhanipöpöpupuliini ei ollut vielä lähtenyt minnekkään. Ihailtuani oria vein sen traileriin ja päätin jäädä yöksi sinne, koska ei minua enään huvittanut hotellia ruveta etsimään. Käperryin olkiin nukkumaan söpöön kerä asentoon.
''Mikä vittu tääl haisee?'' Huusin kun ori hörähti veikeästi. Sitä huusinkin koko yön trailerissa jossa haisi aivan kammottavalle.

(Joo eli täs on sellanen tilanne että aika ei välttämättä riitä kun uuden kisaratsun sain, siis ihan virtuaali ja pitäisi kisata jne.. Muta mietin sitä vielä. Ja sori epäaktiivisuus!)

Sivut:
1 2 3 4 5 >