20 vuotta sitten syntyi pieneen itävaltalaiseen kylään tyttölapsi nimeltä Cirith Walter. Cirithillä oli ruma nenä ja suuri suu, eikä hän ollut muiltakaan osin mikään erityisen ihastuttava kakara. Cirith oli äänekäs, aina vaatimassa jotakin ja alituiseen huonolla tuulella. Hänen vanhempansa kuitenkin pyörittivät hotellia laskettelurinteen kupeessa ja heti kun Cirith oli oppinut pysymään pystyssä lumilaudan päällä, hän vietti onneksi kaiken vapaa-aikansa Alpeilla. Niin kaikki olivat tyytyväisiä - vanhemmat, kun heidän ei tarvinnut olla rahoittamassa milloin mitäkin tyttärensä suunnitelmista, ja Cirith, joka sai ärsyttää holhoojiensa ja hotellivieraiden sijasta kokonaista vuorellista laskettelijoita.

Kävi kuitenkin niin ikävästi, että kun Cirith oli 11-vuotias, Alpeilla tapahtui lumivyöry. Kukaan ei kuollut pientä eksynyttä kenkänokkaa (Afrikassa elävä haikaralaji, jos ei heti leikannut) lukuunottamatta, mutta Itävallan luonnonsuojelujärjestö nosti kenkänokkamurhasta niin suuren mellakan, että laskettelurinteet oli lopulta ehdottoman pakko sulkea vallankumouksen välttämiseksi. Yhden hikisen haikaran takia siis Cirithin vanhempien elanto katosi kuin tuhka tuuleen, mutta vielä tätäkin pahempi juttu oli, että nyt Cirithillä ei ollut mitään tekemistä ja hän oli taas vanhempiensa raivostuttavana riesana.

Cirithin vanhemmat eivät kuitenkaan olleet mitään tyhmiä. Ensinnäkin koko perhe muutti Saksaan ja perusti sinne hotelliketjun, joka menestyi kiitettävän hyvin. Uusien rahojensa turvin he hankkivat Cirithille jotakin tekemistä, jotta tyttö olisi vähemmän kotona. Niinpä Cirith sai elämänsä ensimmäisen hevosen, kimon ratsuponiruunan. Kävikin sitten niin, että Cirith tykästyi kovasti uuteen ajanvietteeseensä ja lähestulkoon asui poninsa karsinassa siitä edespäin vanhempiensa suureksi riemuksi. Erityisesti esteratsastus nousi pian Cirithin kivat tekemiset top 62 -listan kärkeen. Myös kilpaileminen kiinnosti valtavasti, joten Cirithin tyytyväiset vanhemmat hankkivat hänelle mahdollisimman paljon valmennustunteja ja vuokrasivat ratsastettavia poneja, jotta lapsi pysyisi poissa heidän tieltään.

Koska cirith ratsasti joka päivä monta tuntia, hän kehittyi aika pian taitavaksi ratsastajaksi. Kun cirith täytti 16 vuotta ja hänen ponivuotensa loppuivat, hän sai vanhempansa ostamaan hänelle uuden hevosen poniruunan tilalle. Tällä kertaa kyseessä oli kaunis trakehnertamma, joka taitoi kuitenkin koulua hieman paremmin kuin esteitä. Aluksi cirith ajatteli opettaa hevosen hyppäämään, mutta hänen personal trainerinsa suositteli kouluratsastuksen kokeilemista. Tutustuttuaan lajiin hieman pintaa syvemmältä cirith totesi sen olevan ihan yhtä kivaa kuin esteratsastus. Erilaisten aitojen yli hän oli päässyt pomppimaan jo monta vuotta lähes joka päivä, joten nyt oli kouluratsastuksen vuoro.

Koulukioissa Cirith menestyi ensi alkuun heikohkosti, mutta ei aikaakaan kun ahkera harjoittelu alkoi tuottaa tulosta ja hänet nähtiin usein palkintojenjaossa. Seurakisoista Cirith eteni nopeasti aluekisoihin ja niistä jälleen kansallisiin, kunnes hän oli hevospiireissä melko tunnettukin kouluratsastaja. Menestystä tuli siihen malliin, että 18-vuotiaana Cirith kutsuttiin kilpailemaan erääseen isoon saksalaiseen urheilutapahtumaan. Kyseiseen tapahtumaan oli tullut myös eräs italialainen jalkapalloilija seuraamaan Saksan kovatasoisen Bundesliigan (Saksan jalkapalloliiga, jos ei heti leikannut) pelejä, eikä aikaakaan, kun Cirith ja kyseinen jalkapalloilija olivat kovasti rakastuneita ja menossa naimisiin.

Jalkapalloilija joutui matkustamaan paljon työnsä takia, joten vapaa-ajalla hän halusi päästä johonkin rauhaisaan paikkaan. Sattumoisin Cirith löysi netistä ilmoituksen Suomessa sijaitsevasta myytävästä kartanosta, ja koska Suomi tunnetusti oli ja on edelleenkin rauhaisa paikka, päätti Cirith miehineen ostaa kartanon. Pienen nykyaikaistusremontin (kartanoon tehtiin oma kuntosali, kylpyläosasto, sulkapallohalli, solarium ja kolme uima-allasta) jälkeen muutti Cirith sponsoreineen (lue: rakkaine aviomiehineen) kartanoon ja kokonaan uuteen maahan.

Nyt kun Cirith asui suuressa kartanossa, jolla oli maita omistuksessaan ties kuinka paljon ja nyt kun hänellä oli miehensä rahat käytettävänään, Cirith rakennutti itselleen pihalle pienen tallin. Ensi alkuun tallissa oli hädin tuskin kymmenen karsinaa, joita asuttivat pienet welshponit, mutta eipä aikaakaan kun toiminta laajeni ja tallia suurennettiin aina vain. Pian tallissa oli jo useita kymmeniä hevosia aina pienistä shetlanninponeista massaviin suomenhevosiin ja urheilullisiin puoliverisiin. Kun tähän pisteeseen oltiin edetty, tallille piti toki keksiä nimikin - sekunnin kolmen sadasosan harkinnan jälkeen Cirith päätyi Yaveen. Se tarkoitti syyskuuta, ja olihan talli syyskuussa perustettu.

Yave menestyi kohtalaisesti. Kasvatit menivät ihan kivasti kaupaksi ja Cirith oli tyytyväinen talliinsa. Toisaalta kunnianhimoinen tyttö ei kuitenkaan ponien ja suomenhevosten kanssa saavuttanut kisakentillä sellaista menestystä, kuin olisi halunnut. Kun tilanne kehittyi siihen pisteeseen, että Cirith alkoi harkita tallinsa pitämisen lopettamista, hän lopulta tajusi ettei ollut mitään järkeä kituuttaa sellaisten rotujen kanssa, joista ei edes pitänyt, ja hankkiutui eroon suurimmasta osasta hevosistaan. Jäljelle jäivät vain trakehnerit, holsteinit ja suomalaiset puoliveriset, ja näitä rotuja hankittiinkin lisää.

Puoliveristen kanssa hommat alkoivat sujua hyvin - kisoissa käytiin paljon ja menestyttiinkin melko hyvin. Hevosia saatiin kantakirjattua ja käytettyä laatuarvosteluissa, ja NJ:n alaisista näyttelyistäkin napattiin sertejä. Cirith oli tyytyväinen hevosiinsa, mutta pian sekin tyytyväisyys loppui - Cirith nimittäin liukastui Suomen jäisillä keleillä ja mursi käsivartensa. Se oli ratsastuksen loppu pitkäksi aikaa, ja toipumisensa aikana Cirith ehti katkeroitua niin pahoin, että päätti muuttaa typerästä Suomesta pois heti kun vain saisi kätensä taas kuntoon ja pystyisi ratsastamaan.

Samana päivänä kun Cirith oli saanut kipsin pois kädestään, hän keskusteli miehensä kanssa asiasta ja he tulivat tulokseen, että muuttaisivat Chileen parin viikon päästä. Chile tuntui juuri sopivalta maalta, sillä siellä ei ollut liian kuuma, mutta ei todellakaan samanlainen järkyttävän hirveä ilmasto kuin Suomessa. Totta kyllä, Chile oli aika lähellä kehitysmaata, mutta kaukana kaupungeista ja niiden saasteista oli myynnissä upea, vanha viinitila. Cirith osti sen miehineen välittömästi, ja jo seuraavana päivänä pakattiin yksityiskone (tottakai Cirithin superrikkaalla jalkapallomiehellä sellainenkin on!) täyteen hevosia, vaatteita, kuntosalilaitteita ja muuta tuiki tarpeellista ja vaihdettiin maisemaa.

Chilessä kaikki lähti rullaamaan hyvin. Cirith ei tosin osannut tippaakaan espanjaa, ja se hieman haittasi asiointia paikallisten kanssa, mutta äkkiäkös hän muutaman tarpeellisen sanan oppi. Hevoset sopeutuivat loistavasti uuteen kotimaahansa ja hevosten hoitamisen lisäksi Cirithille löytyi myös muita töitä - nimittäin viinirypäleistä huolehtiminen, joita vanhalla viinitilalla yhä kasvoi.

Nykyään Yave sijaitsee yhä Chilessä, ja vaikka täältä melko pitkä matka onkin lentää melkein joka päivä Suomeen kisoihin, kantakirjaustilaisuuksiin ja muihin vastaaviin, ei kotimaan vaihtaminen tule kysymykseenkään. Äkkiäkös sitä yksityiskoneella maapallon toiselle puolelle lentää :)